Kirkkonummen Sanomat 23.04.2006

Ensimmäisiä maakuntakomppaniaan hakeutuneita:

Nopean toiminnan korpraali

Janne Kuosa ehtii hoitaa kotona hetken Erika-tytärtä ennen työvuoron alkua

Kirkkonummelainen Janne Kuosa on eräs ensimmäisistä, joka on ilmoittautunut kiinnostuneeksi Raaseporin komppanian toiminnasta.
- Näin että maakuntakomppaniaan haetaan maanpuolustusaktiiveja. Koska olen ollut aina tilaisuuden tullen mukana sotilasalueen vapaaehtoisissa harjoituksissa ja kokenut toiminnan mielekkääksi, lähetin oman hakemukseni, kertoo Kuosa.

Kuosa on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja käy töissä Malmin sairaalan päivystyspoliklinikalla.
- Aloitin Malmilla 12.9.2001. Päivämäärä on jäänyt hyvin mieleen, sillä se oli seuraava päivä WTC-iskun jälkeen.

Eräänlainen valmiudessa oleminen on myös osa Janne Kuosan työtä: hän kuuluu Malmin sairaalan lääkintäryhmään, joka on valmiina lähtemään välittömästi lääkintätoimiiin esimerkiksi suuronnettomuuksien yhteydessä. Lääkintäryhmään kuuluu 4 hoitajaa ja yksi traumalääkäri, ja ryhmällä on aina varusteet pakattuina lähtövalmiiksi.

Syysloman tilapäistöistä ammatti

Sairaanhoitajaksi Janne Kuosa päätyi sattumusten kautta. – Menin joskus koulun syyslomalla viikoksi töihin Killinmäkeen. Se oli ihan mukava työpaikka ja töitä riitti. Vähitellen innostuin opiskelemaan alaa ja kouluttauduin sairaanhoitajaksi. Myös Kuosan Petra-vaimo on samalla alalla ja käy töissä paikallisessa lääkärikeskuksessa.

Hämeenlinnasta Upinniemeen ja takaisin

Kuosa on syntynyt Hämeenlinnassa, mutta perhe muutti isän työn perässä jo parikymmentä vuotta sitten Upinniemeen. Kaikki kouluajan ja nuoruuden kaverit, joiden kanssa on juostu pallon perässä ja muissakin peleissä, ovat siksi kirkkonummelaisia. Kohtalon oikusta varusmiespalvelus vei Kuosan hetkeksi takaisin Hämeenlinnaan: - Olen suorittanut varusmiespalvelukseni panssarijääkärinä Parolassa. Minulla on koulutus telaketjuilla kulkevan kuljetuspanssarivaunun kuljettajaksi, kertoo Kuosa.

Maakuntakomppaniasta realistiset odotukset

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on ollut korpraali Janne Kuosalle luonteva harrastus. Hänestä on ollut luontevaa lähteä sotilasalueen harjoituksiin hyvään seuraan aina joskus viikonlopuksi. Perhekin on suhtautunut asiaan positiivisesti. – Harjoituksissa on tavannut yllättävän paljon vanhoja ystäviä. Siellä ollut aina hyvä henki ja toimintaa sopivasti, joskus yllättävästi. Mieleen on erityisesti painunut sinkoammuntojen sytyttämä maastopalo, joka siirsi reilusti kotiinpääsyä, kun kaikki miehet tarvittiin sammutustöissä, muistelee Kuosa. Hän odottaa, että maakuntajoukkojen toiminta olisi aika tavalla samanhenkistä. Valmiudessaolosta tehtävä sitoumuskin tuntuu luontevalta, kun on ennenkin ollut valmis vastaamaan puheistaan.

Yllättäen suurimman käytännön ongelman saattavat muodostaa kotiin jaettavat valmiusvarusteet: miten saada kaikki maastopuvut, saappat ja kypärät mahtumaan rivitaloasunnon ahtaisiin kaappeihin. Voi olla mielenkiintoinen yhdistelmä, kun eteisen hattuhyllyllä on vierekkäin tyttären pyöräilykypärä ja isän sotilaskypärä.

Maakuntajoukkoon liittymiseen sisältyvä fyysisen kunnon vaatimus ei huolestuta Kuosaa: - Kaikki tämän ikäisen kirkkonummelaiset nuoret miehet ovat juosseet sen verran pallon perässä, että peruskunto pitäisi vielä olla riittävä.
Maakuntajoukkojen harjoituksiin pitäisi järjestyä työnantajalta vapaata. Ainakaan toistaiseksi perhekään ei ole ollut vastahakoinen, että asiasta olisi täytynyt käydä kädenvääntöä.
Vaimo Petra, myös sairaanhoitaja, on töissä paikallisessa lääkärikeskuksessa (Suomen Terveystalo). Kotona on muutaman vuoden ikäinen tyttö, Erika, ja toinen lapsi on tilauksessa.

Kuntoharjoittelua työssä ja kotona

Sairaanhoitajan työssä päivät ovat vaihtelevia ja rankkoja, päivän mittaan sairaalan pitkillä käytävillä tulee käveltyä 10 km luokkaa. Tajuttomien potilaiden nostaminen toimii hyvänä voimaharjoitteluna. Kesällä Kuosan perheessä alkaa alkaa uutena kuntoilumuotona lastenvaunujen työntely. Perheen toisen lapsen odotettu aika on kesäkuussa.
– Onneksi uimahalli on lähellä, siellä tulee käytyä, vaikka nykyisin kovin paljon muita liikuntaharrastuksia ei ehdi pitää yllä, hymyilee Kuosa.

Teksti ja kuvat: Seppo Vahasalo